Metsästyssimulaattori Riihimäen Metsästysmuseossa
MCSA on yhdistys, jossa on mukana useita toiminta-ammunnasta innostuneita aktiivireserviläisiä. Likipitäen jokainen yhdistyksemme jäsen on menettänyt sydämensä myös metsästykselle. Mikäli tekisimme jäsenkyselyn, tiedustelu siitä voittaako aurinkoinen päivä korpiradalla ruudinkäryineen ja hikisine stageineen vaeltamisen karuissa korpimaisemissa metsäkanalintujen perässä olisi mahdoton kysymys.
Tässä tapauksessa yksikään yhdistyksemme jäsen ei voisi valita vain toista. Kun molempiin on polttava into ja molemmat mahdollistavat upeita onnistumisen tunteita, pitää aina valita molemmat.
Yllämainittua taustaa vasten MCSA ry on epävirallisesti ihmetellyt suomalaista harrastusgenreä. Viimeisen parin vuoden aikana EU:n asedirektiivifarssi on saanut hiukset pystyyn molemmilla puolilla sermiä, sillä pahimmillaan uhattuna on ollut toiminta-ammuntalajien lisäksi myös metsästysharrastus.
Vaikka huoli tunteella säädettävien direktiivien vaikutuksesta lajeihin pitäisi olla yhteinen, verkkofoorumeilla metsästäjät ja toiminta-ampujat tuntuvat viestivän kuin vanha aviopari: kettuillen, tahallisesti väärin ymmärtäen ja mököttäen.
Metsästys ja toiminta-ammunta ovat molemmat lajeja, joita harrastetaan ruutiaseilla, joissa on tappavaa voimaa. Näiden aseiden voimaa voidaan käyttää hirmutekoihin, joten on ymmärrettävää, että niiden omistusta säädellään.
Hirmutekojen jälkeen aselakikeskustelussa on EU-tasolla ottanut vallan tunnereaktio. Lainsäätötyössä tunneraktiot ovat siinä mielessä vaarallinen asia, että niiden pohjalta tehtävä laki ei usein ole oikeudenmukainen kaikille osapuolille – eikä saavuta tavoitettaan. Vaikka tappamisen ja väkivallan vähentäminen on aina tavoitteena kunnioitettava, asedirektiiviepisodi on opettanut meille, ettei nopea tunnereaktio usein johda haluttuun tavoitteeseen, vaan loukkaa ainoastaan rehellisten, rauhallisten harrastajien harrastusta.
Demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisen ääni on samanarvoinen, mutta yhteinen ääni kaikuu yksittäistä huutoa kauemmaksi. Siksikin olisi tärkeää, että eri lajien harrastajat oppisivat arvostamaan toisiaan. Meillä kaikilla pitäisi olla ääni joka kannustaisi fiksuihin ja oikeidenmukaisiin päätöksiin, sillä lopulta tunnereaktiot ja faktojen unohtaminen ovat uhkana kaikille lajeille.
Järjen äänenä toiminen ei onnistu, mikäli aikaa ja energiaa käytetään kyräilyyn. Tänä vuonna MCSA ry haastaakin jokaisen metsästäjän kokeilemaan toiminta-ammuntalajeja ja jokaisen toiminta-ampujan kokeilemaan metsästystä. Molempien lajien parissa on mahdollisuus saada upeita onnistumisen hetkiä, tavata upeita ihmisiä ja kehittää itseään liki loputtomasti.
Loppukaneettina on syytä todeta, ettei kyräilyilmiötä pidä yleistää liikaa: Suomi on täynnä upeita harrastajia molempien lajien joukosta. Valitettavasti joukkoon mahtuu paljon kyräilijöitä, jotka toiminnallaan aiheuttavat kukaties tahtomattaan paljon pahaa verta.